Herttoniemen alueen nuoret vaikuttivat jälleen kulttuurisin keinoin!

Kalasataman metroasemalla kuhisee. Idästä päin tulleella metrolla on saapunut parisen kymmentä nuorta opettajan johdolla osallistumaan RuBuFest tapahtumaan. Tunnelma on odottava. Hetken kuluttua metroaseman automaattiovet avautuvat ja nuoriso-ohjaaja Mikko saapuu paikalle johdattamaan nuorten ryhmän tunneleita pitkin Suvilahteen ja Oranssi ry:n toimitilojen ulkopuolelle.

KUVA: Ryhmä saapumassa metrolta kohti Oranssia ry:n tiloja.

Talon ulkopuolella nuorten ryhmä jaetaan kolmeen pienempään ryhmään ja heitä kehoitetaan hiljentämään kännykät, sekä muistamaan ettei kohta alkavassa tilaisuudessa ole kellään ole oikeaa vaaraa. Ohjeistus aiheuttaa keskustelua ryhmässä ja jännitys kasvaa.

Alkamassa on Herttoniemen nuorisotyöyksikön organisoima tiedonkeruutapahtuma (jo edellä mainittu RuBuFest). Tapahtumaan on kutsuttu osallistumaan Herttoniemen alueen kahdeksasluokkalaiset. Tilaisuuden tarkoituksena on kerätä nuorilta tietoa, jonka pohjalta työstetään yhdessä nuorten kanssa toimenpide-ehdotuksia myöhemmin syksyllä. RuutiBudjetti pähkinänkuoressa esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=2AiFOFt3Qvc

Jännitys tiivistyy entisestään, kun pienemmät ryhmät siirtyvät ulkoa sisään ja jättävät takkinsa narikkaan ja seikkailu alkaa. Jään itse seuraamaan viimeisen ryhmän matkaa. Nuoriso-ohjaaja neuvoo meitä odottamaan narikan vieressä, että meitä tullaan hakemaan. Hetken päästä ovi aukeaa. Säpsähdän hieman kun oven takaa paljastuu pimeä tila jossa leijailee savua. Koppalakkinen hahmo astuu ovelle ja toteaa tyynellä äänellä, että ”kaikki on hyvin”. Meitä pyydetään siirtymään sisään hämärään tilaan. Uskaltaudumme ryhmämme kanssa sisään ja istumme alas seuraamaan teatteriesitystä. Esityksen aikana pääosassa oleva nuori kertoo oman tarinansa, jossa vilahtavat nuorisotyön tarjoamat palvelut. Aiemmin mainittu koppalakkinen hahmo on nimeltään Leikkuri ja hänen tehtävänään on leikata kaikki tarinan aikana mainitut palvelut ja heittää ne poltettavaksi nuotioon. Monologin loputtua Leikkuri on aikeissa sytyttää nuotion palamaan, mutta hänen tulentekovälineensä vaikuttavat olevan hukassa. Leikkuri poistuu tilasta ilmeisesti hakemaan välineitä, jolloin apuun rientää nuoriso-ohjaaja läimäyttäen oven lukkoon, ettei Leikkuri pääse takaisin tilaan. Ohjaaja ohjeistaa meitä kiiruhtamaan nuotion ympärille ja keräämään pois heitetyistä palveluista kuusi tärkeintä jotka saamme ojentaa takaisin nuorelle. Ryhmämme siirtyy jännityksestä piittaamatta keräämään tavaroita ja saamme annettua takaisin ainakin pallon (ilmaiset harrastukset), rannekorun (mahdollisuus uusiin ystäviin) ja lippiksen (kesä/leiritoiminta). Leikkuri kolkutteli edelleen oven takana, joten meidät ohjattiin huoneen toisesta ovesta seuraavaan huoneeseen.

KUVA: Leikkuri käskyttämässä.

Oven takaa paljastui kolme ohjaajaa jotka jakoivat meille paperia ja kynää ohjaten meidät istumaan sohvalle. Ohjaajat esittelivät itsensä ja kertoivat meille, että huoneessa tullaan kuuntelemaan nuorten ja aikuisten yhteisen taideryhmän tuottama kuunnelma. Kuunnelman aiheena oli päihteet. Taideryhmä oli kerännyt useilta eri-ikäisiltä ihmisiltä heidän kokemuksiaan päihteistä tarinoiden muodossa. Tarinat oli puhuttu nauhalle ja tarinat oli sekoitettu kollaasimaisesti uuteen muotoon. Kuunnelma herätti ryhmässämme paljon ajatuksia ja mietteemme kerättiin talteen meille annetuilla papereilla. Paperissa oli valmiiksi lauseiden alkuja joita meidän tuli jatkaa. Lauseiden alut olivat: ” Nuoret käyttävät päihteitä, koska…” ja ” Päihtyneenä on kivaa, koska…”. Kuunnelman jälkeen meillä oli myös mahdollisuus jakaa nimettömänä oma päihdekokemuksemme kirjoittamalla.

Kun olimme saaneet tarinamme kirjoitettua ilmestyi ovelle hoitajanasuinen ohjaaja joka pyysi meitä mukaansa yläkertaan. Yläkerran huone oli todella erilainen verrattuna alakerran hämäriin huoneisiin. Ulkoa tuleva päivänvalo valaisi valkean huoneen jossa tuoksui raikkaalle, ehkä eukalyptukselle. Huoneen ohjaajat esittelivät meille huoneen eri toiminnot. Pöydältä löytyi erilaisia hierontapalloja ja muita rentoutumisvälineitä joita sai käyttää. Ohjaajat antoivat myös hartia- ja päähierontaa jos halusi. Peräseinältä löytyi kaksi taulunkehystä joihin pyydettiin kirjoittamaan: ”Millainen on hyvä ystävä?” ja ”Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?”. Kirjoitin vastaukseni tauluun ja siirryin tutkimaan ikkunalautaa jolta löytyi viisi läpinäkyvä purkkia joissa oli etikettejä. Ohjeessa neuvottiin valitsemaan kaksi tärkeintä ominaisuutta ystävässä. Ominaisuudet arvotettiin laittamalla herneitä purkkeihin. Etiketeissä luki seuraavia ystävän ominaisuuksia: huumori, anteeksiantaminen, empatia, rehellisyys ja uskollisuus. Vastakkaisella seinällä oli ovi, jonka ylempi osa oli rikkonainen. Ovesta läpi kurkatessa aukesi näkymä toiseen huoneeseen. Huone oli tyhjä remontissa oleva huone jonka seinälle oli heijastettu soliseva vesiputous viidakossa. Ohjaavat kertoivat, että huoneeseen saa huutaa omia unelmiaan. Työnsin pääni uudestaan oven aukosta huoneen puolelle, kuuntelin hetken kuinka vesiputous solisi tilassa ja lausuin oman unelmani ääneen. Unelmani jäi kaikumaan huoneeseen kuin se olisi siirtynyt osaksi heijastettua viidakkomaisemaa. Ohjaaja lisäsi vielä, että halutessani saan myös kirjoittaa huoleni paperille ja heittää sen huoneeseen jotta saan sen pois mielestäni. Tein työtä käskettyä jonka jälkeen siirryin istumaan penkille saamaan intialaista päähierontaa. Havahdun hetken päästä siihen, että meidän oli aika siirtyä eteenpäin.

KUVA: Yläkerran hyvinvointihuone.

Hoitaja-asuinen ohjaaja kuljettaa meidät takaisin Oranssin ulkopuolelle. Ulkopuolella on valittavana erilaisia hymynaamoja ja meemejä joita meidän pyydetään nostamaan kasvoille palautteeksi siitä millainen olo meillä RuBuFestistä jäi. Nostin kasvoilleni hymynaaman ja ohjaaja nappasi minusta kuvan talteen. Saimme vielä kierroksen päätteeksi kolmioleipää ja hedelmiä jotka nautimme auringonpaisteessa paistatellen Oranssin rappusilla. Luokka heiluttelee vielä ohjaajille lähtiessään takaisin kohti koulua opettajan johdolla.

KUVA: Luokka nautiskelemasta eväistä ja auringosta kierroksen jälkeen.

KUVA: Muutama palautenaamari.

RuBuFestissä kerätty tieto koostetaan yhteen ja sekä nuoriso-ohjaajat, että työpajoihin osallistuvat nuoret käyvät läpi millaisia teemoja tiedon seasta nousee. Annetun tiedon pohjalta nuoret saavat muotoilla toimenpide-ehdotuksia jotka koostetaan yhteen ja viedään yläasteille äänestettäväksi. Viime vuonna toimenpide-ehdotuksia Herttoniemen alueella olivat mm. ”Kerho- ja ryhmätoiminta” ja ”Ympäristökahvila”. Äänestyksessä eniten ääniä saaneet toimenpide-ehdotukset menevät toteutukseen. Se miten toimenpide-ehdotuksia lähdetään työstämään keskustellaan yhdessä nuorista koostuvan neuvottelukunnan kanssa. Jos toimenpiteissä on paljon rahaa tarvitsevia toimenpiteitä niille haetaan rahoitusta RuutiGaalassa joulukuussa 2017.

Vuoden vaihduttua pääsevät nuoret nauttimaan oman tiedon ja työn pohjalta saavutetuista toimenpiteistä. Lisätietoa RuutiBudjetista saat sivulta: http://ruutibudjetti.munstadi.fi/

Tämän jutun päähenkilö on fiktiivinen. Juttu on koostettu RuBuFest 2017 havainnoista ja palautteista. Kirjoittaja ja kuvat: Mikko Röman.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *